(ex)Kaupunkilais (nyk.) Maalaistyttö pääsi päiväksi kaupunkiin.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, passsini on menossa vanhaksi ja jouduin (pääsin!!!) päiväksi käväisemään Helsingissä. Juna lähti aamulla, klo 7, joten olin edellisen yön M:n luona kaupungissa yötä. Ekana piti matkustaa paikallisjunalla Pieksämäelle ja se matka mulla menikin mukavasti, nukkuessa.

Asento oli mitä epämukavin, mutta kuin ihmeen kaupalla sain 176 senttisen vartaloni survottua kahelle penkille..ja nukuin todella hyvin, heräsin vasta 10 minuuttia ennen Pieksämäelle saapumista. Seuraavassa junassa jäin suoraan ravintolavaunuun juomaan kahvia ja chattailemaan M:n kanssa facebookissa

Päästyäni perille klo 12.48 mulla oli reilu kaksi tuntia aikaa hengailla ennen kuin olisi minun vuoroni asioida lähetystössä. Niinpä päätin käppäillä mun lempipaikkaan Helsingissä, Kaivopuistoon. Kävelin tarkoituksella pidempää reittiä, sillä rakastan kävellä Helsingissä ja katsella merta, taloja, ihmisiä, autoja, oikeestaan kaikkea mitä vastaan tulee. Hymyilin koko matkan itsekseni. Kaivopuiston Siwasta jäätelöä ja penkille istukselemaan. Oli niin nätti ja kuuma ilma, että itseasiassa paloin rinnasta ja kaulasta, mutta se on pientä.

Kun kello oli 14.30 en enää jakasnut odottaa vuoroani, vaan lähdin lähetystölle. Tapani mukaani eksyin suoralla kadulla eikä tilannetta auttanut yhtään se, että samaisella kadulla oli 4 partioautoa ja noin 8 poliisia, jotka aika tarkkaan kattelivat miks kävelen eestaas heidän edestää läpi ja näytän hermostuneelta. (vähemästäkin). Lopulta pysähdyin heidän eteen ja kysyin missä talo 10 on. no, ne levitteli käsiään, sitten kysyin Viron suurlähetystöä ja ne osoitti seuraavaa edessä olevaa taloa, jossa oli Viron lippukin liehumassa. Voi kun olisin nostannut katsetta, enkä kävellyt iPhone karttaa tuijottaen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain asiat hoidettua ja suuntasin taas kerran iPhonea tuijottaen kaveriani tapamaan,

Näin. Ja tällä kertaa pääsin oikeasti perille.

Nälkä ja jano oli tässä sanoinkuvaamaton, joten suuntasimme Amarilloon (yllätys). Kylmä siideri oli hyvää, Garlic Chicken vielä parempaa.

Nälkä todellakin lähti. Nyt jaksoi pyörähtää muutamassa kaupassa ja mun kohdalla pahin kauppa oli Kirjatori. Kyllä, minussa elää iso lukutoukka, joka on viimeiset 6 vuotta tainutettu nukkumaan rauhassa, koska oli mukamas niin paljon koulujuttuja luettavana ettei toukkaa voinu enää tyydyttää muulla (hömppä)kirjallisuudella, ja nyt, kun ei ole koulua eikä tenttikirjoja, tämä lukutoukka heräsi kesken Helsingin matkaani ja riehantui kirjakaupassa. Tästä syystä mukaani tarttu kuusi (6) kirjaa.

Tässä vaiheessa yksi kirja oli jo karannut lukutoukan pesään.

Mutta palatakseni nyt Helsinkiin.. kirjaostosten jälkeen oli aika suunnata Rautatieasemalle ja junaan. Junassa tapasin taas mukavia ihmisiä, joiden kanssa matka sujui hyvin nopeasti. Joensuussa mua olivat odottamassa M ja Osku <3

Ensi kerralla, en todellakaa halua matkustaa 10,5 tuntia päivän aikana junassa, vaan reissuun saa varata ainakin muutama päivä, niin monessa paikassa jäi käymättä! Kalliossa Pelmeni-ravintolassa, Ruoholahden outletissa, KaivohuoneeSSA, ja monissa monissa muissa paikoissa.Huokaus.

Elämä täällä maalla kuitenkin jatkuu normaalisti.

Mm. eilen kävin kitkemässä mun kasvimaan.

Karina