(ex)Kaupunkilais (nyk.) Maalaistyttö pääsi päiväksi kaupunkiin.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, passsini on menossa vanhaksi ja jouduin (pääsin!!!) päiväksi käväisemään Helsingissä. Juna lähti aamulla, klo 7, joten olin edellisen yön M:n luona kaupungissa yötä. Ekana piti matkustaa paikallisjunalla Pieksämäelle ja se matka mulla menikin mukavasti, nukkuessa.

Asento oli mitä epämukavin, mutta kuin ihmeen kaupalla sain 176 senttisen vartaloni survottua kahelle penkille..ja nukuin todella hyvin, heräsin vasta 10 minuuttia ennen Pieksämäelle saapumista. Seuraavassa junassa jäin suoraan ravintolavaunuun juomaan kahvia ja chattailemaan M:n kanssa facebookissa

Päästyäni perille klo 12.48 mulla oli reilu kaksi tuntia aikaa hengailla ennen kuin olisi minun vuoroni asioida lähetystössä. Niinpä päätin käppäillä mun lempipaikkaan Helsingissä, Kaivopuistoon. Kävelin tarkoituksella pidempää reittiä, sillä rakastan kävellä Helsingissä ja katsella merta, taloja, ihmisiä, autoja, oikeestaan kaikkea mitä vastaan tulee. Hymyilin koko matkan itsekseni. Kaivopuiston Siwasta jäätelöä ja penkille istukselemaan. Oli niin nätti ja kuuma ilma, että itseasiassa paloin rinnasta ja kaulasta, mutta se on pientä.

Kun kello oli 14.30 en enää jakasnut odottaa vuoroani, vaan lähdin lähetystölle. Tapani mukaani eksyin suoralla kadulla eikä tilannetta auttanut yhtään se, että samaisella kadulla oli 4 partioautoa ja noin 8 poliisia, jotka aika tarkkaan kattelivat miks kävelen eestaas heidän edestää läpi ja näytän hermostuneelta. (vähemästäkin). Lopulta pysähdyin heidän eteen ja kysyin missä talo 10 on. no, ne levitteli käsiään, sitten kysyin Viron suurlähetystöä ja ne osoitti seuraavaa edessä olevaa taloa, jossa oli Viron lippukin liehumassa. Voi kun olisin nostannut katsetta, enkä kävellyt iPhone karttaa tuijottaen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain asiat hoidettua ja suuntasin taas kerran iPhonea tuijottaen kaveriani tapamaan,

Näin. Ja tällä kertaa pääsin oikeasti perille.

Nälkä ja jano oli tässä sanoinkuvaamaton, joten suuntasimme Amarilloon (yllätys). Kylmä siideri oli hyvää, Garlic Chicken vielä parempaa.

Nälkä todellakin lähti. Nyt jaksoi pyörähtää muutamassa kaupassa ja mun kohdalla pahin kauppa oli Kirjatori. Kyllä, minussa elää iso lukutoukka, joka on viimeiset 6 vuotta tainutettu nukkumaan rauhassa, koska oli mukamas niin paljon koulujuttuja luettavana ettei toukkaa voinu enää tyydyttää muulla (hömppä)kirjallisuudella, ja nyt, kun ei ole koulua eikä tenttikirjoja, tämä lukutoukka heräsi kesken Helsingin matkaani ja riehantui kirjakaupassa. Tästä syystä mukaani tarttu kuusi (6) kirjaa.

Tässä vaiheessa yksi kirja oli jo karannut lukutoukan pesään.

Mutta palatakseni nyt Helsinkiin.. kirjaostosten jälkeen oli aika suunnata Rautatieasemalle ja junaan. Junassa tapasin taas mukavia ihmisiä, joiden kanssa matka sujui hyvin nopeasti. Joensuussa mua olivat odottamassa M ja Osku <3

Ensi kerralla, en todellakaa halua matkustaa 10,5 tuntia päivän aikana junassa, vaan reissuun saa varata ainakin muutama päivä, niin monessa paikassa jäi käymättä! Kalliossa Pelmeni-ravintolassa, Ruoholahden outletissa, KaivohuoneeSSA, ja monissa monissa muissa paikoissa.Huokaus.

Elämä täällä maalla kuitenkin jatkuu normaalisti.

Mm. eilen kävin kitkemässä mun kasvimaan.

Karina

Yksi Suomen kansalaisuus, kiitos!

Ei ole mikään salaisuus, etten ole (vielä) Suomen kansalainen.
Isäni on kylläkin suomalainen ja Suomeen muutimme perheemme kanssa elokuussa 2002. Siitä on nyt melkein 10 vuotta ja olin silloin 15-vuotias. Muutettuamme Pohjois-Savoon, menin normaalisti 9.luokalle ja kävin myös lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi. Vaikkakin suomea puhuttiin kotona iät ja ajat, kieli on tottakai kehittynyt valtvasti Suomessa asuasseni. Jouduin, pääsin opiskelemaan myös ruotsia ja senkin kirjoitin jopa yo-kokeessa valinnaisena! Oli se hieno tunne, kun kokeen läpäisi, opiskelin ruotsia nimittäin 9.luokalla nollasta ysiluokkalaisen tasolle.

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, tuli ajatus hakea Suomen kansalaisuutta. En ole täältä näillä näkymin muuttamassa pois, avomieheni on suomalainen, äidinkieleni alkaa olemaan vahvasti suomi ja koko elämäni on Suomessa. Olen omasta mielestä ansainnut Suomen kansalaisuuden. Aloitin Suomessa kesätyöt jo 13-vuotiaana mansikkamaalla ja verotkin olen aina maksanut kaikista töistäni. Ja töitä olen myös tehnyt, paljon.

Viime viikolla kävimme P:n kanssa Joensuun Poliisilaitoksen lupakansliassa ja jätimme hakemukseni. Hakemuksen voi tulostaa netistä ja täyttää se ajatuksen kanssa etukäteen kotona. Hakemuksen löydät täältä: http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/migri_kan_1/index.html

Mitkä ovat kansalaistamisen edellytykset?

• Selvitetty henkillöllisyys
• Asumisaika Suomessa: ehtona on, että hakija asuu ja on asunut Suomessa riittävän kauan. Lyhyet poissaolot Suomesta eivät katkaise yhtäjaksoisen asumisajan karttumista. Sinulla on riittävästi asumisaikaa, jos olet asunut Suomessa
• viimeksi kuluneet kuusi vuotta keskeytyksettä(yhtäjaksoinen asumisaika) taiyhteensä kahdeksan vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen (kerätty asumisaika). Kahdeksasta vuodesta viimeiset kaksi vuotta on oltava yhtäjakoista, keskeytyksetöntä aikaa.

Kuinka voi saada Suomen kansalaisuuden?

• olet täyttänyt 18 vuotta tai avioitunut ennen
• asut Suomessa ja sinulla on riittävästi yhtäjaksoista tai kerättyä asumisaikaa
• et ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä sinua ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomusedellytys)
• et ole olennaisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuuttasi tai julkisoikeudellisia maksuvelvollisuuksiasi
• pystyt luotettavasti selvittämään, mistä saat toimentulosi
• sinulla on tyydyttävä suullinen ja kirjallinen suomen tai ruotsin kielen taito tai osaat suomalaista viittomakieltä (kielitaitoedellytys).

    Asumisaikakin voi lyhentyä joissakin tilanteissa, esim, jos on suomalainen puoliso, (4 vuotta riittää), mutta siinäkin pitää olla asunut puolisonsa kanssa 3 vuotta ja asua edelleen yhdessä. jne jne. Kaikki tiedot kyllä löytyvät virastojen nettisivuilta.

Omalla kohdallani riitti kun vein hakemuksen, jossa olivat liitteenä ylioppilastodistuksen kopio, josta käy ilmi, että osaan suomea (ja ruotsia), kopio passin henkilösivusta, kopio viime vuoden veroilmoituksesta(päätös ja erittely), kopio pysyvästä oleskeluluvasta. Siinä taisi olla kaikki. Ja maksu, joka on 440 euroa, suoritetaan hakemuksen jättämisen yhteydessä. Maksua ei palauteta, vaikket kansalisuutta saisikaan. Kyselin käsittelyaikaa ja se on tällä hetkellä 6-12 kk. Eli odottaa saa.

Ja jos tämä härdelli mulle ei riittänyt, niin ei se mitään, matkustan keskiviikkona Helsinkiin, Viron suurlähetystöön uusimaan Viron passiani, joka menee kohta vanhaksi enkä pääse elokuussa reissuun, jos mulla ei oo voimassaolevaa passia!!! Ou nou.

"Yksi Suomen kansalaisuus, kiitos!" :)

Treffeillä: mingolfia ja Amarilloa

Laitettuamme "perhekalenterin" seinälle, huomasimme, että meillä on P:n kanssa yhteisiä vapaita päiviä tässä kuussa tasan yksi. Ja se oli tänään.
Tämän vuoksi päätimme mennä eilen treffeille. Ensin oli ideana lähteä yöhön, Cheekin keikalle. Sitten mietimme Amarillo+Bepop (cheek) yhdistelmää. Sitten kävi mielessä leffa+amarillo. Noh, lopulta päädyimme minigolf+amarillo yhdistelmään.

Onneksi saimme minigolfiin mukaamme ystäväpariskunnan. Paikkana Joensuun Kuntokeidas, jossa minigolf rata on ulkona. Maksaa 6 e/hlo. Ajattelin siinä vaiheessa, et tulee halvemmaksi maksaa rakkaan peli :D syöminen on huomattavasti kalliimpaa! :Vitsi vitsi, rakas lupas viedä minut syömään jo ajat sitten :) Oon käyttäytyny niin hyvin. (not).

Mun osalta minigolf sujui ensimmäiset 9 reikää hyvin ja viimeiset 9 reikää hyvin huonosti. Mielenkiinto hävisi heti kun tajusin, etten ole enää voitossa mukana ja keskittyminen ei oikein riittänyt. Kolmanneksi tulin, valitettavasti.
Mutta peli oli kivaa ja mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa :)

Minigolfista jatkoimme rakkaani kanssa kahdestaan Amarilloon. Ollaan oikein Amarillon vakioasiakkaita, ainakin siltä tuntuu. Päätin, etten tilaa mitään sellaista, mitä yleensä ja päädyin Combo Fajitaksiin. Alkuruoaksi otin tosin samaa tylsää, ennestään tuttua Coleslaw-salaattia. P tilasi Entrecote pihvin ja alkupalaksi mozzarellatikkuja. Oisin voinu syödä ne kaikki tikut! AHHH. miks otinkaan tylsän coleslawin, joka on muuten mun tekemänä paljon parempaa!!

Näin sottaisesti neiti söi ravintolassa, ei ihme, että isä sanoo mulle aina "iihhahhaa iihhahhaa", kun olen kotona käymässä ja aloitan ruokailun, mm.. ihhahhaa iihhhaahhaa..

Nyt unille, tänään oli pitkä asioitten hoitopäivä, joista huomenna lisää :)

Viikonloppu töissä.

Viikonloppu meni taas älyttömän nopeasti, töissä suurimmaksi osaksi.
Mieheni oli tosiaan poikienviikonlopputunnelmissa muualla ja minä hoitokoira Oskuni kanssa kotosalla. Perjantayö meni töissä, olin kotona puol yhen maissa ja en millään saanut unta, onneksi olin päivällä laittanu nauhalle tallentanut digiboksille muutaman sarjan ja elokuvan, Rakastunut bestman mm, joten yö menikin McDreamyn seurassa.
Nukkumaan kömmin puol neljältä ja olipahan aamulla kiva herätä, kun työkaveri pyysi kiireen vuoksi äkkiä töihin kaveriksi. Eli suunnitelmat uusiksi, minun kun oli tarkoitus siivota kotia koko lauantaiaamupäivä.

Päästyäni töistä puol kolmelta, hain Oskun ja tulin takaisin työpaikalle, syömään, tällä kertaa. Siinä kun tuli tuttuja pöytään, venähti ruokailu puol viiteen ja kello tikitti minua kohta takaisin töihin. Osku kotiin, vartin päikkärit sohvalla ja kuudelta olin taas töissä.
Ja samallla kaavalla ilta: puol yheltä kotona, Oskun kanssa lenkille, lasi punkkua, pari sipsiä, faceboookia ja kahen maissa nukkumaan.

Sunnuntai oliki ihan erilainen, mulla oli vapaa päivä! Aamusta puoliltapäin Oskun kanssa lenkille, P tulikin kotiin 20 min sen jälkeen kun ilmoitti vasta lähtevänsä 3 tunnin ajomatkalle (kiva ylläri:) ja illasta M. Tuli hakemaan Oskua ja jäi meille muutamaksi tunniksi. Käytiin syömässä ja nauttimassa Somersbyt terassilla. Kunnes alkoi sataa.
Nyt olen taas töissä ja jännitän ihan sikana. Mulla on huomenna eräs tapaaminen Kuopiossa, josta joko on kerrottavaa myöhemmin tai sitten ei ole kerrottavaa yhtään mitään. Työjuttuja. Jännittää.

Kuvia ei tällä kertaa valitettavasti ole laittaa,tai ois kyllä, mutta en iPadilla niitä pysty tässä yhteydessä lataamaan, vaikka kuinka yritin. Joko en osaa tai niitä ei voikaan ladata :(

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!


Karina

Unkarin syreenit järjestykseen.

Parisuhteeni on hyvin tasavertainen eikä "tämä on sinun hommasi" lauseita meillä juurikaan kuule. Siitä huolimatta, on automaattisesti jakautunut niin, että arkisin minä siivoan keittiön ja pesen pyykit, siivouspäivänä siivotaan yhdessä ja ruokaakin laitetaan aikalailla vuoron perään, riippuu täysin siitä, kumpi on käynyt kaupassa.

Ulkohommat taas ovat kasautuneet mieheni niskaan. Hän ajaa nurmikon, hoitaa grillikatoksen edustalla olevat ruusupuskat, hoitaa beach volleyn kenttää ja rakentaa takapihalle terassiakin siinä samalla.

Epäreilua, eikö olekin?

Näinpä ajattelin yllättää hänet ja päätin huoltaa Unkarin syreeni pensasaitamme. Ensin lainasin viikatteen naapurilta, vetelin sillä suurimmat heinät tienpuoleiselta reunalta. Sitten yritin pikkutrimmerillä ajaa pensaiden ymräriltä ruohot, ja ennen sitä ongin voikukkalaitteella voikukat maasta. Ja seuraavaksi oli pakko nyppiä, kitkeä kaikki ylimääräiset käsin. Aikaa tähän projektiin meni 6 tuntia.

Tältä kaikki alussa näytti

Lopputulos.

Kun aloitin projetkin, en todellakaan kuvitellut kuluttavani siihen kuusi tuntia. Oman aikansa se kuitenkin vei ja positiivistahan on myös se, että vietin koko päivän pihalla sen sijasta, että olisin istunut koko vapaan päiväni kotona :)

P. lähtee tänään poikien viikonloppureissulle mökille ja minä jään yksin. En kuitenkaan ihan yksin, sillä Osku tulee mulle tänään hoitoon :)
Viimeks kun Osku oli täällä, se karkas ja sitä etittiin ympäriinsä, onneksi löysin sen! Tällä kertaa pikkuisella ei oo mitääm asiaa ulos ilman fleksiä!!

Kanaruokaa.

Laitoin tässä ykspäivä ruokaa kanasta.
Kun minulla on yleensä kanaa käsittelyssäni, kallistun helposti tekemään samoja vanhoja juttuja, mitä olen tehnyt vuoskaudet. Kanapastaa, kanaa kookosmaidossa, kanakastiketta, kanakeittoa, kanaa uunissa, kanaa kermakastikkeessa, kanasalaattia, kanaa grillissä jne.

Tällä kertaa halusin tehdä jotain toisenlaista. Ensinnäkin, päätin tehdä alkuruoan, myöskin sellaisen, mitä en ole koskaan aikasemmin tehnyt. Reseptin löysin netistä ja luin tarvittavat ainekset iPadista töissä ollessani. Piece of cake, en tarvii kaupasta muuta kun couscousia ja parsaa, loput löytyy kotoa.
Aloitettuani alkuroan tekemistä, huomasin, että reseptihän jatkuu vielä, kun rullaa sivua alaspäin: ranskankermaa, sahramia, herneitä. ..Juu, saivat jäädä pois. (Ranskankerman toi kylläkin mieheni, kun tuli töistä)
Alkuruokana: Couscous vihannesten kera

Pääruoaksi tein siis kanaa riisipedillä uunissa. Vuokaan menivät riisin ja kanan lisäksi mangosuikaleet sekä kookosmaito. Suolapähkinät liittyivät koristeeksi

Maku oli ihan ok. Alkuruoka oli ehkä onnistunut paremmin kun pääruoka, koska jos teen kanaa riisipedillä uudestaan, teen ohjeeseen ehdottomasti muutoksia, ja uskon, että sitten makuelämys on huomattavasti parempi.

Lisää juhlia.

Kaiken juhlinnan ja rentoilun jälkeen oli taas kerran palattava todellisuuteen. Työt alkoivat viime viikon tiistaina ja kestävät ainakin heinäkuun loppuun. En ole oman alan töissä, mutta etsin koko ajan vakituista työpaikkaa syyskuusta alkaen. Olen kylläkin freelance tulkkina Joensuun Tulkkikeskuksella, työkielinä viro ja venäjä, ja muutama puhelintulkkauskeikka on jo sovitttuna. Mutta niitä keikkoja on sen verran vähän, että muitakin töitä on tehtävä.

Suurin järkytys mulle tulee varmasti elokuun jälkeen: 18 vuoden opiskelujen jälkeen, minun ei tarvitse mennä aamusta kouluun, käsittämätöntä, miten te olette pärjänneet?

Oikea työpaikka on pakko saada, jos meinaa tulevaisuudensuunnittelmia toteuttaa, joten tiukkaa työnhakua on seuraavat pari kuukautta edessä!

Mutta, en ole perheessämme ainut, joka valmistui tänä keväänä! Avomieheni sisko nimittäin valmistui myös, kosmetologiksi, oikein paljon onnea E!

E:n juhlat olivat viime lauantaina, ja koska olin kuuteen töissä, kävimme paikan päällä aika myöhään,  onneksi ruokaa oli vielä jäljellä :D sillä olin nälkäinen ja olisin voinut syödä vaikka hevosen annoksen. Ja varmaan söinkin, sen verran herkullista oli!

Herkuista en valitettavasti ottanut kuvaa (oli niin kiire syömään niitä), mutta tarjolla oli mansikkakermakkua, Charlottakakkua, porkkanakakkua, tiikerikakkua, keksejä jne jne, nams.

Seuraavat tämän kesän juhlat ovat vasta 30.6, kun ystäväni menee naimisiin. Ou nou, miten pärjään ilman viikottaista herkkuannostani?

Pizzalla!

Käytiin juhlien jälkeisenä sunnuntaina P:n kanssa pizzalla. Olisimme mielellämme lounastaneet Rantamakasiinilla, mutta sieltä oli valitettavasti pizza-ainekset loppu. Enkä yhtään ihmettele -  samana päivänä oli uistelukisat ja porukkaa rannassa enemmän kun juhannuksena!

Pizzaa teki kuitenkin sen verran kovasti mieli, että jatkoimme matkaamme Glitter-nimiseen ravintolaan, josta saimme maukkaat ja mehevät Fantasia-pizzat

Sunnuntaipäivä meni kyllä aika puolielävien kirjoissa, edellispäivän juhlinta vei veronsa, vaikka varsinaista krapulaa ei sinänsä ollu havaittavissa. Kaikki vieraat olivat lähteneet kahden maissa, joten pidimme sunnuntain ihan kahdenkesken  :)

Lopuksi päivän asua

-K-

Lauantai 26.5.2012

Aamu oli yhtä juhlaa, kun päätä särki perjantain punaviinin jäljiltä, juhlia varten oli grilli putsaamatta, tavarat ulos siirrämättä jne. P meni käymään asioilla ja mikä oli minun mielestä tärkeää tekemistä kaks tuntia ennen kuin menin hakemaan osaa vieraista kaupungista? Pallon pompottelu, siis lentopallon pomputtelu isän ja äidin kanssa :)
Kun P tuli kotiin, se ei ollu uskoa silmiään. Näinpä hän ystävällisesti käskytti meidät hommiin, jotta saatais edes jotakin aikaiseksi.

Puol kahden maissa ajelin kaupunkiin hakemaan 3 vierasta, kaupan kautta vielä viimeiset ostokset (lonkeropäkki) ja kotiin. Erään vieraan ensimmäiset sanat kun tulimme pihaan: kuin Tahkolle ois tullu! Johtunee varmaan siitä, että meillä on aika iso nurmikenttä, oma lentopallokenttä ja vanhempien asuntoautokin oli pihassa.

Siinä sitten eka sidu käteen ja laittautumaan. Tukka kuntoon, mekko päälle ja kello olikin 16.30, jolloin myös loput vieraista saapuivat. Meitä oli yhteensä 15.

Grillikatoksemme ja sen terassi sisälsivät paljon naurua, tutustumista, 8 kuoharipulloa, olutta, siideriä, lonkeroa, boolia ja pepsitölkkejä tottakai. Grillissä paistuivat kana, possu, makkara. Kesäkurpitsaa pannulla, uudet perunat kiehautuin, salaatin leikkasin huomaamatta, porukka oli niin hyvällä tuulella!
Illan edetessä musiikki koveni, hittibiisejä toistensa perään, pöydällä tanssimista, yön pikkutunneilla mölkyn pelaamista, lisää naurua ja iloa ja niin, miten saatoin unohtaa! Me pelattiin 5 vastaan 5 joukkueilla beach volleyta vielä kahdeltatoista yöllä!! Huippua oli!

Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä, mun tekemä kakku maistui erinomaisesti kaikille, ruoka ja juoma eivät loppuneet kesken, kenellekään ei sattunut mitään, mitään ei hajonnut: kaikki meni niin täydellisesti, että on vaikeaa uskoa todeksi koko juhlaa! Kiitos teille kaikille, minun rakkaat "vieraat"! Ja mikä parasta, myös mun omat vanhemmat ja veli olivat juhlassa mukana. Isä saikin lempinimekseen Daddy, oli kyllä isukilla muuvit hallussa!! Neljän aikaan sammui valo grillikatoksessa ja kaikille löytyi oma nukkumapaikka talostamme. Iloisena oli kivaa mennä nukkumaan :) ja sää oli loistava!

En osaa hehkuttaa päivää enempää, tuntuu, että kaikki sanottava on nyt kirjoitettu: elämäni parhaat juhlat olivat nämä.
Kaikki tehtiin itse ja kiitos näkyi ihmisten keskuudessa hyvin, ruokaa kehuttiin yhtä paljon kuin koko juhlaakin :) so happy!
Tästä on vaikeaa pistää paremmaksi!

Ja saanko esitellä: 25-vuotias venäjän kielen kääntäjä, olkaa hyvä :)

-Karina