Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana 32 promokeikkaa. Se tekee 2,66 keikkaa kuukaudessa. Pääkaupinkiseudulla promoottorille luku on varmasti naurettavan vähän, mutta näin Joensuun aluelle, se on oikeestaan jo aika hyvin!
Ennen Thaimaan reissua tein Remingtonin keikan Kuopiossa ja Thaimaan reissun jälkeen olen pitänyt hiljaiseloa työmarkkinoilta. Mitä kauemmin olin pois työelämästä, sitä vaikeammalle tuntui siihen palaaminen. Eräänä iltana mun puhelin soi, kyseessä oli eräs promofirma, joka oli kuullut, että teen keikkoja ja olin saanut suosituksen toiselta konsulentilta. Nyt ois mulle pari Dolce&Gabbanan sekä Bruno Bananin miesten tuoksujen esittelyä tiedossa, jos kiinnostaa. Miten siinä voi kieltäytyä? Ei mitenkään. Tottakai otin keikat innolla vastaan, lueskelin materiaalit, opettelin tiedot ulkoa, mietin vaatetuksen, meikit, kynnet, tukan, olemuksen, kaiken valmiiksi. Kunnes koitti päivä ennen keikkaa ja mulle iski ihan hirvee paniikki. Mitä jos mä en osaa enää? En oo tehny ainuttakaan promoa 2,5 kuukauteen! Voisinkohan tulla kipeeks nyt äkkiä? (Työmoraalini ei tosin sellaista sallisi), tai tai tai, ihan mitä vaan, en haluu. Miks otin keikan jne. mieheni sai siis aiheesta kuulla paljon.
Nyt kun molemmat keikat ovat ohi, voin helpotuksella sanoa: IHAN TURHAAN STRESSASIN!!! Keikat meni hyvin, sain hyvää palautetta, minulla oli mukavaa, jopa hauskaa, joten peloistaan on vaan päästävä yli ja liian pitkiä taukoja ei saa tehdä, kaikki on helpompaa kun sen tekee usein :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti